Kuudes kerta toden sanoo

Hoo on kärttänyt jo monta viikkoa eläintarhaan pääsyä. Hänhän on vuoden sisään käynyt siellä vasta viisi kertaa, joten kyllähän sitä vielä kerran pitäisi...

Viime lauantaina oli harmaa ja tihkusateinen päivä, mutta kyllä otti koville selittää nelivuotiaalle, miksi emme silloin lähteneet eläintarhaan. Lopulta Don meni möläyttämään, että sunnuntaina sitten, vaikka minä yritin olla antamatta suoraa lupausta, ettei tulisi paha mieli.

Onneksi sunnuntai valkeni aurinkoisena, joskin kylmänä, ja niin me suuntasimme kohti Tierparkia. Näin Hoon eläintarhasaldo Berliinissä koostuu kolmesta vierailusta Zoohon ja kolmesta vierailusta Tierparkiin. Voipi olla, että seuraavaa eläintarhareissua saa hetken odottaa. Ähtärin pandat toki houkuttavat, mutta ei niillä hinnoilla...

Osuimme sopivasti paikalle kun jääkarhuaitauksella oli jonkinsortin luento menossa ja jääkarhut saivat pieniä herkkupaloja. En ole koskaan tainnut nähdä yhtä aktiivisia jääkarhuja. Yleensähän ne makaavat taljoina paikoillaan. Hoon kiinnostus jääkarhuja (tai ylipäätään mitään) kohtaan kesti ehkä noin minuutin, joten aika vikkelästi jatkoimme matkaa.

Kovin pitkälle emme päässeet ennen kuin Hoolle iski nälkä ja sitten pitikin suunnata kohti ravintolaa. Emmekä muuten olleet ainoa lapsiperhe siellä. Yksi valtava sali oli täynnä pienempää ja isompaa taaperoa, mutta hyvin mahduimme sekaan.

Eniten Hoo innostui taas lampaista ja vuohista, joita piti lopuksi kävellä silittämään ja ruokkimaan puiston toiselta laidalta asti. Yllättävän hyvin Hoo kuitenkin jaksoi Tierparkissa taapertaa, vaikka alue on oikeasti iso. I-SO. Väsy iski kotimatkalla raitiovaunussa, jossa Hoo-parka nukahti istuvilleen melkein samalla hetkellä, kun ratikka lähti liikkeelle. Sitä unta ei häirinnyt edes Pikkusiskon parkuna, sillä luonnollisesti hän heräsi nälkäisenä juuri kun lähdimme kotiin ja ruokintapaikkaa ei ollut mailla eikä halmeilla...