Sivut

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Päiväkotipaikka Berliinistä, osa 1

Kun tulimme Berliiniin, kuvittelin ruusuisesti, että etsimme Hoolle kivan päiväkodin, eli Kitan,  läheltä kotia. Vien Hoon sinne aamuisin ja sen jälkeen voin tehdä jotain kehittävää. Piirtää, kirjoittaa, valokuvata tai vaan haistella suurkaupungin tunnelmia. Ja mikä tärkeintä, mennä kielikurssille! Hoo oppisi kielen kesään mennessä, saisi pieniä saksalaisia ystäviä, joiden nimet olisivat Leonie tai Ben tai Charlotte tai Moritz tai Frieda, ja jotka voisi kutsua marraskuussa nelivuotissynttäreille riehumaan ja syömään kakkua.

No. Todellisuus on ollut hiukan toinen.

Berliinin päiväkotitilanne vaihtelee alueesta riippuen todella huonosta katastrofaaliseen. Ihmiset laittavat lapsensa Kitan jonotuslistalle suunnilleen siittämistä seuraavana päivänä ja sittenkään paikka ei ole taattu. Sillä päiväkoteja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi kaupungin kasvavalle väestömäärälle. Tätä taustaa vasten päiväkotipaikan etsiminen tuntuu jo lähtökohtaisesti seikkailulta... Me olemme vasta aloittaneet kitapaikan etsimisen, sillä odotimme yli kaksi kuukautta Kita-Gutschein -nimistä kuponkia, jolla päivähoitomaksu on tarkoitus pääasiassa kuitata. Se kolahti postilaatikkoon viime lauantaina, kolme päivää sen jälkeen, kun olin tiedustellut sähköpostitse mikä hommassa mahtaa kestää. Olisi kannattanut ehkä tiedustella vähän aikaisemmin...

Tällä hetkellä olemme kysyneet päiväkotipaikkaa kuudesta Kitasta. Kahdesta on tullut kieltävä vastaus, yhteen kutsuivat tutustumaan tällä viikolla. Mitä tutustuminen tarkoittaa, sitä en tiedä, mutta ainakin se antaa pikkuruisen toivonkipinän. Meidän etumme on (ehkä) se, että asumme täkäläisittäin pöndellä enkä tiedä, onko kilpailu päiväkotipaikoista ihan yhtä kiivasta kuin suosituimmilla asuinalueilla. Meillä ei myöskään ole sen suurempia vaatimuksia Kitan suhteen. Ei tarvitse olla Montessoria tai Waldorfia, vaikka sellaiseenkin hain ja saimme jo kieltävän vastauksen. Ainoastaan hengellisimmät päiväkodit rajasin ulkopuolelle, sillä emme kuulu kirkkoon ja vaikka tilanne nyt on mikä on, koin henkisesti liian vaikeaksi hakea kirkon ylläpitämiin päiväkoteihin.

Paras tilanne meille olisi, jos Hoolle löytyisi päiväkotipaikka viimeistään syyskuun alusta alkaen. Olen nimittäin myös lukenut tarinoita siitä, kuinka päiväkodeissa on varsin pehmeä lasku. Voi mennä kuukausikin, ennen kuin lapsen saa jättää Kitaan yksin, ilman vanhemman seuraa. Että mene siinä sitten kielikurssille integroitumaan ja oppimaan kieltä esimerkiksi synnytyksen varalta...

Surkeimmassa tapauksessa emme ehdi saada Hoolle Kitapaikkaa ennen kuin Suomeen paluu on edessä. En usko, että Hoo siitä suuremmin traumatisoituu, olinhan itsekin lapsena kotihoidossa aika pitkään. Loppuraskauden aika kuitenkin helpottuisi kovasti, jos Hoolle olisi mielekästä tekemistä ja kaltaistaan seuraa.

2 kommenttia:

  1. Olipa hauskaa, että löysin blogiisi! Meillä meni myös aikanaan yli 8 kk, että saimme päiväkotipaikan silloiselle 4-vuotiaalle. Muutimme Saksaan marraskuussa ja seuraavan vuoden alusta aloimme hakea päiväkotipaikkaa. Laitoimme hakemukset kaikkiaan 13 eri päiväkotiin kotimme lähellä. Kesken vuoden paikkaa oli mahdoton saada, mutta onneksi saimme paikan seuraavalle syksylle. Tuntuu, että joka puolella Saksaa päiväkotipaikat ovat aika kiven alla, etenkin, jos haluaisi suht läheltä kotia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit käymään! :)
      Tuo minullekin valkeni jossain vaiheessa, että kesken vuotta ei ihan niin vain mennäkään päiväkotiin. Paras vastaus oli, että vapaata on elokuussa 2019... Onneksi ei tarvinnut sitä jäädä odottamaan.

      Poista